torstai 20. tammikuuta 2011

Valoa ja värejä kohti

Käsityökaupassa alkaa olla kerät inventoitu ja hyllyillä puuvillalangatkin rivit suorassa kevään valoa odottamassa. Tosin talvi on oikeastaan nyt parhaimmillaan ja villalangat tärkein materiaali neuleissa.

Paksuja lankoja Ilossa on moneen makuun, uusinpana tulokkaana TeeTee Taiga. Se on hyvin pehmeää ja keveää merinovillaa. Lanka näyttää kevyesti letitetyltä. Valmistusmenetelmä on sellainen, että nimenomaan villan kuohkeus säilyy ja korostuu. Ja sehän on talviasusteissa hyvä, sillä pullea lanka sitoo paljon ilmaa sisään ja eristää pakkasen hyvin.



Zitronilta olemme saaneet myös merinouutuuden: Filigran-huivilangan. Se on yksisäikeinen, kierretty lanka, jota on vyyhdissä 600m. Se sopii hienosti pitsihuiveihin. Värit ovat täyteläiset, kuten muissakin Zitronin langoissa.


Trekking Hand artiin on myös tullut muutama sellainen väri, jota kaupassa ei ole ennen ollut. Aiemmin lopetetun hurjan vihreäturkoosin Brazilin tilalle tulivat Goa ja Galapagos, ja lilaoranssi Colombo mm.


Kun valon määrä lisääntyy, värit pääsevät oikeuksiinsa. Aina keväällä aivan hämmästyy, miten erilaiselta maailma näyttää. Värejä kaipaa, mutta aivan eri värejä, kuin pimeinä kaamoskuukausina. Lankarintamalla uusia värejä ovat talven aikana olleet erilaiset harmaat, mutta asiakkaat kyselevät eniten keltaisia, oransseja ja punaisia. Varsinkin keltaisista on jopa puutetta: monessakaan lankakartassa ei ole keltaisia. Olisiko nyt valmistajilla aihetta hyppyyn ajan hermolle.

Tämänkin kevään muotivärit on suunniteltu ainakin vuosi sitten, ja harmaathan ne siellä jylläävät, samoin veden vihreä ja yksi punainenkin: espanjan punainen on mukana. Me täällä pohjanmaan perukoilla olemme joko oman tiemme kulkijoita, emme seuraa valtatrendejää tai sitten muotivärit vasta ovat tulollaan. Ehkä ensi keväänä.

Turkoosi meillä viihtyy vieläkin, vaikka jo kauan sitten sen povattiin väistyvän. Enemmän petroolin sävyiseksi se ehkä on muuttunut, mutta pintansa pitää-ainakin vielä.

Muotivärit valtaavat vaaterekit.Mitään muita värejä ei sitten löydykään. Silloin on vaikea olla omissa väreissään, jos ei tunne oloaan kotoiseksi ajan muodissa. Lankamaailma ei tietysti ole yhtä rajoittunut ja valmistajia on paljon, jolloin valinnanvara säilyy. Senhän voi todeta Ilossakin.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Uusi vuosi!

Taas on uusi vuosi hyvällä alulla. Inventaariota ja muita tilikauden päätösjuttuja tehdessä blogi on päässyt melkein unohtumaan. Viime vuoden viimeinen neuleilta oli mukavan suosittu ja kun se tuli mieleeni, lisäsin tuohon uuden ajan. Tänä vuonna pidetään sama päivä, kuukauden viimeinen keskiviikko, niin sekaannuksia ei satu. Ilmoittelen ajoissa, jos tulee muutoksia. Tervetuloa siis edelleen niin vanhat kuin uudet käsityöharrastajat!

Verkkokauppa toimii taas. Tilata voi normaalisti. Tuotteiden varastomäärät eivät vieläkään ole aivan ajan tasalla eikä kaikkea ole vielä ehditty laittaa kauppaan uudelleen. Siellä voi näkyä mm. sellaisia tuotteista värejä , joita ei enää ole. Toivonkin, että seuraatte sähköpostia tilauksen jälkeen. Jos jotakin tuotetta, mitä olette aiemmin tilanneet, ei näy kaupassa, kysykää sähköpostilla tai soitelkaa.

Inventaarion myötä tarjoukseen menee lankoja, joita ei enää tilata tai valmisteta, joten kannattaa käydä tutkimassa korit. Puikkoja on myös tarjouksessa, osa parilla eurolla, Addit -10%.

Luin juuri Ilun (Ilona Korhosen) haastattelun Taito-lehdestä. Hän se on mahdoton työmyyrä, taitava ja innoituksen lähde myös muille neulojille. Saisipa vain yhtä pettämättömän värisilmän kuin hänellä.

Langat ovat tosiaan monipuolinen käsityöraaka-aine: neulonnan ja virkkauksen lisäksi voi huovuttaa ja värjätä, kehrätä, kutoa jne. Pidin erityisesti Ilun asenteesta käsityön ja lankojen hinnoitteluun. Hän ei myy tuotteitaan "harrastajahintaan", eli arvostaa työtään ja katsoo ansaitsevansa palkan työstään. Tämä olisi muidenkin tekijöiden ottaa huomioon. Jos vähänkään uskaltaa laskea tunteja joita vaikkapa sukan neulominen vie, ja hinnoittelisi ajan ihan minimipalkalla, saa helposti satasen sukat.

Vaikka työ on hauskaa ja innostavaa, valmiin tuotteen ei tarvitse olla ilmainen. Kääntäen tuntuu, että tekijä, joka ei uskalla pyytää rahaa myydessään taidolla tehtyä työtään, ei itsekään arvosta omaa panostaan. Emmehän me oleta, että muut osaajat luovuttaisivat työnsä ilmaiseksi. Käsityöt on aivan erityisasemassa. Niistä ei aina haluta maksaa: varsinkin villaisten käyttötuotteiden, kuten juuri sukkien ja lapasten kohdalla käy näin.

Tässä kohdassa kuulen jo, kuinka syntyy vastaväite, että harrastukseksi tehty tuote antaa tekemisen ilon, eivätkä raaka-aineet paljon maksa. Jokainen päättääkin omalla kohdallaan itse, miten haluaa menetellä. Koen kuitenkin, että käsityön arvostukselle tekisi hyvää, jos taitajat uskaltaisivat ottaa kohtuullisen korvauksen osaamisestaan. Sukkakin on niin hieno ja tärkeä tuote, että sen arvostusta voi hyvällä syyllä vähän kohentaa, vaikka eurojen voimalla. Ettei nyt syntyisi liian jyrkkiä asenteita, tarkenna, että hyvään tarkoitukseen ja auttamistalkoisiin kannattaa aina osallistua -ilmaiseksi. Se on sitten kokonaan toinen juttu.

Tällainen vuodatus kirposi tuosta artikkelista, koska aina kannattaa puhua käsityön arvostuksen lisäämisen puolesta. Mitä mieltä te olette? Kommentoikaa toki.