Uusi vuosi!

Taas on uusi vuosi hyvällä alulla. Inventaariota ja muita tilikauden päätösjuttuja tehdessä blogi on päässyt melkein unohtumaan. Viime vuoden viimeinen neuleilta oli mukavan suosittu ja kun se tuli mieleeni, lisäsin tuohon uuden ajan. Tänä vuonna pidetään sama päivä, kuukauden viimeinen keskiviikko, niin sekaannuksia ei satu. Ilmoittelen ajoissa, jos tulee muutoksia. Tervetuloa siis edelleen niin vanhat kuin uudet käsityöharrastajat!

Verkkokauppa toimii taas. Tilata voi normaalisti. Tuotteiden varastomäärät eivät vieläkään ole aivan ajan tasalla eikä kaikkea ole vielä ehditty laittaa kauppaan uudelleen. Siellä voi näkyä mm. sellaisia tuotteista värejä , joita ei enää ole. Toivonkin, että seuraatte sähköpostia tilauksen jälkeen. Jos jotakin tuotetta, mitä olette aiemmin tilanneet, ei näy kaupassa, kysykää sähköpostilla tai soitelkaa.

Inventaarion myötä tarjoukseen menee lankoja, joita ei enää tilata tai valmisteta, joten kannattaa käydä tutkimassa korit. Puikkoja on myös tarjouksessa, osa parilla eurolla, Addit -10%.

Luin juuri Ilun (Ilona Korhosen) haastattelun Taito-lehdestä. Hän se on mahdoton työmyyrä, taitava ja innoituksen lähde myös muille neulojille. Saisipa vain yhtä pettämättömän värisilmän kuin hänellä.

Langat ovat tosiaan monipuolinen käsityöraaka-aine: neulonnan ja virkkauksen lisäksi voi huovuttaa ja värjätä, kehrätä, kutoa jne. Pidin erityisesti Ilun asenteesta käsityön ja lankojen hinnoitteluun. Hän ei myy tuotteitaan "harrastajahintaan", eli arvostaa työtään ja katsoo ansaitsevansa palkan työstään. Tämä olisi muidenkin tekijöiden ottaa huomioon. Jos vähänkään uskaltaa laskea tunteja joita vaikkapa sukan neulominen vie, ja hinnoittelisi ajan ihan minimipalkalla, saa helposti satasen sukat.

Vaikka työ on hauskaa ja innostavaa, valmiin tuotteen ei tarvitse olla ilmainen. Kääntäen tuntuu, että tekijä, joka ei uskalla pyytää rahaa myydessään taidolla tehtyä työtään, ei itsekään arvosta omaa panostaan. Emmehän me oleta, että muut osaajat luovuttaisivat työnsä ilmaiseksi. Käsityöt on aivan erityisasemassa. Niistä ei aina haluta maksaa: varsinkin villaisten käyttötuotteiden, kuten juuri sukkien ja lapasten kohdalla käy näin.

Tässä kohdassa kuulen jo, kuinka syntyy vastaväite, että harrastukseksi tehty tuote antaa tekemisen ilon, eivätkä raaka-aineet paljon maksa. Jokainen päättääkin omalla kohdallaan itse, miten haluaa menetellä. Koen kuitenkin, että käsityön arvostukselle tekisi hyvää, jos taitajat uskaltaisivat ottaa kohtuullisen korvauksen osaamisestaan. Sukkakin on niin hieno ja tärkeä tuote, että sen arvostusta voi hyvällä syyllä vähän kohentaa, vaikka eurojen voimalla. Ettei nyt syntyisi liian jyrkkiä asenteita, tarkenna, että hyvään tarkoitukseen ja auttamistalkoisiin kannattaa aina osallistua -ilmaiseksi. Se on sitten kokonaan toinen juttu.

Tällainen vuodatus kirposi tuosta artikkelista, koska aina kannattaa puhua käsityön arvostuksen lisäämisen puolesta. Mitä mieltä te olette? Kommentoikaa toki.